Siirry sisältöön

Hotellin tarina

Hotellin syntytarina lyhyesti, yrittäjä-omistaja-emäntä Marjan omin sanoin

 

En koskaan tiennyt, mikä minusta “tulee isona”. Olen tarttunut aina siihen, mitä eteen on tullut tai sitten en, riippuen mitä sydän on sanonut. Hotelli- ravintolakoulu Savonia kuitenkin pullautti minut pihalle yhden ammatin oppineena, joka oli tarjoilija. Tarjoilijan työtä tein Helsingissä ja laivalla. Sattuma heitti minut seuraavaksi töihin Ivaloon leirintäalueen hoitajaksi. Se olikin monipuolista työtä ja sain lempinimen “Moto”. Moto on monitoimimetsäkone ja minä tein töitä puutarhahommista ompeluun ja lapsenhoitoon sen normaalin turistien vastaanoton ja mökkihuollon lisäksi. Ja tulkkina, grillimyyjänä, lopulta myös kodinkonehuollossa. Tästä kaikesta siis juonsi juurensa tuo lempinimeni.

Ivalosta päädyin seuraavaksi Mikkeliin 1992, jonka tunsin heti kotikaupungikseni. Toimin Mikkelissä 10 vuotta Kotipizza-yrittäjänä. Perustin myös perheen, opiskelin siinä sivussa Markkinointi- Instituutissa kauppateknikoksi. Sitten ihmettelin, mitä seuraavaksi. Ainoa, josta olin varma mitä haluaisin tehdä työkseni, oli se, että haluan jotenkin olla emäntä, joka ottaa vastaan vieraita. Niinpä opettelin asiaan liittyviä asioita: hygieniaa, ATK:ta ja kävin jopa ammattikorkeakoulun lisäkoulutuksena linjan “Matkailuyrityksen johtaminen” Savonlinnassa.

Vuonna 2004 vastaan tuli Lomakoti Mäntyniemi ja muutin sen Gasthaus Mäntyniemeksi. Kaunis paikka, mutta tilausravintola, saunat ja kolme vanhaa isoa majoitusrakennusta + aitat, puhumattakaan runsaasta määrästä lemmikkejä, olivat liian iso paketti yhdelle naiselle. Tajusin, että on parempi, jos keskityn pääasiassa majoitukseen, enkä revi itseäni liian moneen suuntaan. Yhden naisen ajalla ja lompakolla.

Muutama vuosi sitten löysin papereistani liiketoimintasuunnitelman, “Marjan Matkakoti “. Olin tehnyt sen vuonna 2002 yrittäjäkurssilla. Tämän paikan, nykyään hotellin ja hostellin, avasin juhannuksena vuonna 2012. Kului siis 10 vuotta, kun tämä unelma tai päähänpinttymä toteutui todella. Oli idea, päättäväisyyttä ja sitten onnenkantamoinen löytää tämä kiinteistö.

Kävin nykyisen hotellin rakennuksessa kokoustamassa säännöllisin väliajoin. Luulin, että olemme jossain valtion omistamassa rakennuksessa ja että mies, jolla oli avaimet tiloihin, on jonkin sortin isännöitsijä. Koko ajan katsoin tiloja “sillä silmällä’”, ja mietin että tästä saisi hyvän majoituspaikan idealla, jota halusin; kaikille omat keittiöt ja täysi varustus huoneissa, kuten apartementokset ulkomailla. Kaksi vuotta kokouksia paikan päällä kunnes viimein joku väläytti, että luulemani isännöitsijä onkin omistaja. Siitä se sitten lähti! Ja tarina jatkuu, eikä tule valmista!

 

”Kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä toiveet saattavat toteutua.”

Jotenkin tuohon tapaan kuuluu sanonta, jonka olen kuullut ja jonka olen elämässäni ennenkin todeksi havainnut. Oma unelmani pienestä majapaikasta alkoi yli 10 vuotta sitten ja tässä sitä nyt ollaan, pienen huoneistohotellin emäntänä.

Toiveet tarvitsevat tekoja tuekseen. Olen kulkenut silmät ja korvat auki, napsinut ideoita sieltä ja täältä ja kerännyt tietoa ja taitoja. Siinä samalla on määrittynyt tarkemmin, millaisen paikan tulee olla. Metsään olen mennyt eri tavoin ja monta kertaa. Niistä olen oppinut eniten ja lopputulos alkaa olla nähtävillä.

Fyysinen toteutus eli rakennusvaihe helmi-kesäkuu 2012 oli kieltämättä rankka, mutta valmista tuli ja ehkä muittenkin kuin minun hämmästyksekseni, vain pari viikkoa toisesta tavoitepäivästä myöhässä.

Tämä on yhden naisen pitkän matkan projekti. Mikään ei kuitenkaan onnistu yksin. Tarvitaan hyviä ihmisiä ja ystäviä tukijoiksi sekä yhteistyökumppaneiksi. Niitä onnekseni ja ilokseni oli ja on, joten suhtaudun tulevaankin luottavaisin mielin!

Mikkelissä 11.7.2012 Marja

 

Tutustu hotelliemännän arkeen Kasarmin Marjan Youtube-kanavalla.